(Vege)kanaa Kung Pao

Rupesin kasvissyöjäksi 15-vuotiaana.  Vegeksi siirtyminen ei koskaan ollut mulle vaikeaa, olinhan syönyt kotona vuosikausia lähinnä kasvisruokaa, kun äiti jätti pois punaisen lihan jo 90-luvun puolivälissä terveyssyistä, ja myöhemmin muunkin sortin lihat. Ehkä siitäkin syystä pitkään vähän vierastin ns. feikkilihoja, sellaisia ”tää ois niinku tää liha tässä” -tyyppisiä tuotteita, kun en ole koskaan halunnut ”korvata” lihaa millään. Toki ymmärrän, että esimerkiksi orastavan vegetaristin tai muuten lihansyöntiä vähentämään pyrkivän on helpompi siirtyä tutunoloisiin tuotteisiin ja jäljitellä vanhoja suosikkeja, jos kasvisruuassa kaikki on uutta. Ja arjen kiireessä puolivalmiiseen on helpompi tarttua. Lihaa enemmän tai vähemmän imitoivat ruuat soijanakeista nyhtökauraan varmasti tasoittavat tietä lihansyönnin vähentämiseen, ja hyvä niin. Parhaat vege-elämykset mun mielestäni silti syntyvät ”liha” ja sen lisukkeet -laatikon ulkopuolelta.

Osansa vierastamisessa toki on varmaan sillä, että vuosituhannen alussa maistamani vegemakkarat yms. olivat suurimmaksi osaksi aika hirveän makuisia. Lukioikäisenä jopa kirjoitettiin parin kaverin kanssa koulun keittäjille kirje, että eivät rajallista ruokabudjettia tuhlaisi suhteellisen kalliiseen ja pahaan soijamakkaraan vaan mieluummin vaikka tofuun. Seitanista sen sijaan olen tykännyt siitä lähtien, kun sitä joskus ekan kerran Voiman ohjeella vehnäjauhoista pesemällä tein, ja useampana jouluna on pöydästä löytynyt seitankinkku. Nykyään tavallisistakin kaupoista (tai no, ainakin mun nykyisestä lähikaupasta) löytyy laaja valikoima varsin kelvollisen makuisia vege”liha”jalosteita, ja huomaan oman suhtautumiseni loiventuneen – onhan esimerkiksi Wheatyn Frankenberger (vege-lihis) vihiksen välissä aika mainio eines.

Seitan-nakista astetta pidemmälle lihan jäljittelyssä menevät Vegekaupasta mukaan tarttuneet Vegetarian butcherin ”kanapalat”. Niistä syntyi viime viikonloppuna kasvisversio Hesarin Kanaa Kung Pao -ohjeesta. (Sichuaninpippurit ja pixian douban -tahna löytyivät Hämeentien Vii Voanista.)

Ihan hyvää tuli, mutta vaatii vielä vähän tuotekehittelyä, sillä kypsä vegekana ei tietenkään käyttäydy marinoitaessa samalla tavalla kuin raaka kana. Suikaleet imaisivat marinadin vähän turhankin tehokkaasti, ja olivat jotenkin väkeviä ja suolaisia. Ruoka jäi myös vähän liian kuivaksi (vaikka kuulemma ”oikean” Kung Paon ei kuulukaan kastikkeessa uida). Ruokalusikallinen chili-papu-tahnaa ei oikein riittänyt maustamaan parsakaalia (vaikka se on alkuperäistä reseptiä tuplasti enemmän), seuraavan kerran joko kehittelisin marinadia vähän tai ehkä jopa jättäisin vegekanan kokonaan marinoimatta ja tekisin esimerkiksi tämän ohjeen marinadin aineksista kastikkeen, jonka lisäisin joukkoon hunajan ja paputahnan kanssa. Tai sitten pitäydyn tofussa.

Vegekanaa Kung Pao:
kahdelle, pienin muutoksin Hesarin reseptistä

  • 1 pkt vegekanapaloja (The Vegetarian Butcherin Vegan chicken chunks)

Marinadi:

  • 1 rkl sherryä
  • 0,5 rkl soijakastiketta
  • 0,5 rkl riisiviinietikkaa
  • 0,5 rkl maissitärkkelystä

Muut ainekset:

  • puolikas pienestä parsakaalista
  • puolikas purjo
  • 3 kevätsipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
  • 0,5 dl rypsiöljyä
  • 1 rkl kokonaisia sichuaninpippureita
  • 1 rkl hunajaa
  • 1 rkl fermentoitua härkäpaputahnaa (Pixian Douban)
  • 1 tl chilirouhetta
  • 1 dl suolapähkinöitä

Sekoita kulhossa marinadin ainekset, lisää suikaloitu vegekana, jätä maustumaan. Hienonna kevätsipuli (ja jätä osa vihreistä osista erilleen viimeistelyä varten), putsaa ja viipaloi purjo ja pilko parsakaali kukinnoiksi. Hienonna valkosipuli, raasta inkivääri.

Kuumenna wokissa öljy ja lisää sichuaninpippurit. Kääntele pari minuuttia (varo käräyttämästä), ja kalasta pippurit öljystä esimerkiksi reikäkauhalla. Paista marinoituneet vegekanat öljyssä, nosta lautaselle odottamaan. Paista parsakaalia ja purjoa muutama minuutti, lisää kevätsipuli, valkosipuli ja inkivääri ja paista vielä pari minuuttia. Lisää hunaja, chilirouhe ja paputahna, kääntele hetki. Lisää vielä vegekana ja pähkinät ja sekoittele, kunnes nekin ovat kuumentuneet. Ripottele päälle loput kevätsipulit. Me syötiin tämä keitettyjen ohrasuurimoiden kanssa, toimi.

P.S. Eilen testattiin samaisesta Hesarin kiinalainen uusivuosi -pläjäyksestä myös Mapo tofu, suosittelen! Vaihdoin tofun silkeniin, mieto ja pehmeä tofu tasapainotti loistavasti voimakkaan makuista kastiketta ja sieniä, joihin tässä jäi vähän purutuntumaa. Lisäksi mun pitää opetella säätämään kuvieni värejä paremmin – tämä ja edellinen kuva on otettu saman pöydän ääressä, totuus löytynee jostain tästä väliltä. (Säädin jo ylempää kuvaa vähemmän keltaiseksi, mutta nyt kun näen molemmat yhtä aikaa, huomaan, että en tarpeeksi.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s